HESSU
Harrastelin aikanaan perheemme saksanpaimenkoiralla toko ja agilityä. Lopulta kuitenkin alkoi viriämään ajatus ihan omasta pennusta. Toki sakemanni oli tavallaan mun, mutta toisaaltaan ei. Enhä ollut sitä koskaan valitsemassa tai edes päättämässä, että meille tulisi sellainen. Olinhan vasta 10-vuotias.
Harrastus vei mukanaan ja aloin haaveilemaan jostakin pienemmästä ja vilkkaammasta paimenesta. Pitkään pohdin partiksen ja borderin välillä. Päädyin kuitenkin partikseen, koska ajattelin sen olevan jollain tapaa helpompi.
Hessu saapui huhtikuussa -97 Olin tuolloin 16-vuotias ja juuri peruskoulua päättämässä. Kesä pennun kanssa oli todella ihanaa aikaa. Elin jollain tavalla tuona kesänä lapsuuttani uudelleen. Kamalasti en muista alku ajan reeneistä, mutta hyvin tuo on näköjään oppinut koska ensimmäisiin toko kisoihin menimme Hessun ollessa hiukka päälle vuoden vanha. Eka kisa ei nyt ihan nappiin mennyt, mutta siitä se alkoi meidän yhteinen kisa ura.
Voittajaluokkaan Hessu nousi aika nopsaa (6 kisaa). Silloin pelattiin vanhoilla säännöillä ja joka luokasta oli ne tarvittavat ykköset kerättävä. Voittajassa meinasi usko loppua ohjaajalta, mutta työ tuotti tulosta ja saimme lopulta voittajasta koularin TK3 Säännöt ovat Hessun aikana ehtineet muuttua 3 kertaa ja niinpä viimeinen muutos pudotti meidät pelistä pois. Punainen/keltainen kortti arvelutti mua, kun vanhenmiten kierrokset alkoivat nousta ja ääntä lähti joka välissä, mutta viimeinen niitti oli douping sääntö. Kroonisen sairautensa vuoksi siis kisaamiset jäivät lopullisesti. Ehdimme kuitenkin saamaan yhden 1-tuloksen EVL'stä ja vielä ihan kivoin pistein (282,5p.)
Agility oli myös ihan alusta asti kuvioissamme. Hessu olikin varsin hurja menijä nuoruudessaan. Se lensi aina välillä todella pahan näköisesti milloin renkaalla ja milloin puomilta. Onneksi koskaan ei kuitenkaan sattunut pahemmin, ravisteltiin vain turkkia ja meno taas jatkui. Hessu on aina parraksi edennyt suoraa radalla. Sitä on ollut todella kiva ohjata, koska se on ollut niin este varma ja nöyrä ohjaukselle. Kontaktit tosin olivat loppuun asti omanlaisensa arvoitus joka kisassa. Jouduimme lopettamaan agilityn Hessun ollessa 7-vuotias pahoista kulumista johtuen. Ehdimme kuitenkin kisaamaan kolmos luokkaan asti. Hessun kanssa tuli kierrettyä monet tapahtumat niin toko kuin agi puolellakin. Tähti hetkiä meillä on se kun Hessu tuli avoimissa Knock out SM kisoissa -99 toiseksi 60 koirakon joukosta. Erityisen tuosta hetkestä tekee sen, että Hessu oli vain vajaa 2-vuotias ja ainoa 1 luokan koira, muiden ollessa SM kisaan osallistuvia. Toinen tähti hetki oli, kun tulimme toiseksi Lappeenrannan agirotu 2001 kakkosluokan kisassa, jossa oli kilpailijoita 100! Ei voisi toivoa hienompaa kisaa saada viimeinen nousu nolla 3-luokkaan!!
Ennen kaikkea Hessu on mulle rakas vanha höppänä, jonka kanssa on koettu ja eletty todella monet ilot ja surut. Milloin oltiin eri lasten tapahtumissa esittämässä temppuja, milloin laskiais riehassa vetämässä lapsia tai mökillä saunomassa ja uimassa. Hessu rakasti nuorena hypätä laiturilta muiden mukana. Se jopa odotti aina omaa vuoroaan ja kiipesi tikkaita pitkin ylös. Kun porukalle tuli kylmä Hessu viipotti jonon viimeisenä ja pujahti löylyn lämpöön odottamaan seuraavaa kierrosta.
Hessu on koira joka todella syleilee koko maailmaa, eikä se tiedä mitään sen ihanampaa, kuin ihmiset. Jotka aina (tutut ja tuntemattomat) tervehditään vuolaasti ulisten. Nyt Hessu viettää ansaittua eläkepäivää Ruutin seurana. Tällä hetkellä Hessua kuvaisi hyvin sana: vanha patriarkka. Se kun ei anna pennun hypelä nenilleen. Hessu myös iän myötä on alkanut arvostamaan sohvaa todella paljon. Veikkaampa, että sen lempi puuhia ovat syöminen ja nukkuminen pehmeellä sohvalla tai puhtaissa lakanoissa. Toivon, että Hessu-vanhus saisi elää vielä pitkään luonani. Se kun on niin helppo ja kultainen koira johon liittyy todella paljon muistoja vuosien varrelta.
