Taas on vierähtänyt aikaa edellisestä tuumailusta. Syyslomaa ollaan vietetty keskiviikosta alkaen. Hiukka laiskan laista on ollut elo, mutta jotakin pientä ollaan silloin tällöin puuhattu lähinnä noutojen, seuraamisen ja perusasentojen parissa. Ruut arvostaa todella kivasti nykyisin palkkana ruokaa, koska tietää saavansa lelun aikanaan. Hyvin on tytteli tuohon ehdollistunut.

Keskiviikkona tavattiin Carita ja Faustus. Faustus on myös SH koira ja Caritalla kokemusta näin ollen siitä mitä elämä tuollaisen kanssa pitää sisällään. Hän myös oli kirjoittanut erittäin mielenkiintoisen artikkelin ko. koirista. Toivon, että se päätyisi vielä joku päivä koko koira kansan nähtäville, koska Ruutin ja Faustuksen kaltaisia koiria on paljon ja kaikkia niitä yhdistää se, että ovat aika väärin ymmärerettyjä. Oli todella mielenkiintoista vaihtaa kokemuksia koirista ja niiden kanssa elämisestä. Oli myös oikein rohkaisevaa huomata, että aika tasoittaa noiden koirien särmiä ja Faustuksestakin oli kasvanut oikein hieno ja kunnollinen koirakansalainen! Tuo reissu valoi kyllä uskoa meihin (tai minuun koska ongelmahan on vain mun ;o)

Reissu oli myös oikein hyvä kokemus sosiaalistumisen kannalta. Junalla ja metrolla liikuttiin, eikä kummatkaan tuottaneet mitään ongelmia vaikka jälkimmäisessä oli sisällä ekaa kertaa. Asemalla myös hengailtiin hiukka, joka myös täysin ongelmatonta.

Torstaista lauantaihin oltiin "mummolassa" oli oikein kivaa olla taas mummin paapottavana. Ruutillakin riitti koirakavereita. Paikalla oli Hessun lisäksi sakemanni Geena ja rotikkaristeytys Uma sekä joukon jatkona Mirri-kisu, jonka kanssa Ruut olisi leikkinut vaikka kuinka ja kauan.

Perjantaina Ruut alkoi oksentelemaan ja oli aika vaisu. Ruokaan ei suostunut koskemaan pitkällä tikullakaan. Ruut on syönyt sekä aamu, että ilta ateriansa kahden kuukauden ajan joka päivä ilman lisukkeita. Tosin hiipumista ollut ilmassa vähän aikaan, mutta nyt se sitten lopetti kokonaan syömästä. Ei edes herkut (jauhelihapihvi) kelvannut. Juottelin kotitekoista elektrolyytti juomaa pikkuiselle (kiitos Carita ohjeesta) ja seuraavana päivänä jo maistui herkut hiukka paremmin. Ruut lienee syönnyt sopimatonta ulkoa tai sitten sillä oli koirien massu tauti. Uloste oli hyvää kaikenaikaa. Sunnuntaina söi herkkuja normaalisti ja hiukka ruokaakin, kun oikein kilpailutin tilanteen. Tuo kilpailuttaminen ei ole enää mielestäni hyvä juttu, koska molemmat ovat kuonot vastakkain ja irvistävät ja murisevat toisilleen, eikä siitä syömisestä meinaa tulla mitään. Lähinnä vain stressaantuvat.

Ruut on ollut sisällä hurjan rauhallinen ja olenkin pohtinut onko se vielä kipee, kun ruoka ei maistu. Ulkona on ihan oma itsensä ja herkut kelpaa kyllä, joten olen tullut siihen tulokseen, että terve se on. Olenhan ennenkin epäillyt sen olevan sairas jos on ollut rauhallinen sisällä. Ihmisethän ovat sanoneet, että bc on varsin vaivaton, kun pentuvaiheesta yli mennään. Lisäksi meillähän oli jo ilmassa tuota alkavaa nirsoilua ja pohdinkin tuossa joku päivä, että milloinkohan se alkaa taas. Jännä vaan, että se sattui nyt tuohon samaan saumaan sairastumisen kanssa... Mietin tuossa (asiaan vihkiytymättömälle saattaa kuulostaa oudolta) että voiko olla niin, että kun Ruut söi tuota ruokaa ja sairastui samaan aikaan niin se yhdistää ruuan sairastumiseen. Luin vain kerran, että joku koirasusi risteytys oli alkanut oksentelemaan, eikä se enää suostunut syömään samaa ruokaa jota oli sitä ennen syönyt. Se jopa jätti syömättä sellaiset ruuat joissa oli samoja aines osia. Siinä viitattiin siihen, että luonnossa sudet tekevät juuri noin, että välttelevät ruokia joista sairastuivat. Tämä taas liittyy eloon jäämis viettiin. SH käytöshän periytyy susilta ja liittyy elämän suojelemiseen... mielenkiintoista sanon minä. Kumpa vain joku tutkija alkaisi tutkimaan tuota ominaisuutta koirissa.

Ruutista on muuten mainittava yksi toinenkin juttu. Se penkoi kerran reeni reppua ja otti sieltä pallon. Laitoin sen takaisin. Hetken kuluttua sillä oli taas pallo suussa. Laitoin sen takaisin ja ajattelin purkaa repun, ettei toiselle käy ylivoimaiseksi pidättäytyä niistä palloista. Kun purin repun huomasin, että siellä oli pohjalla 2 siankorvaa. Olivat varmasti tuoksuneet toisen nenään, mutta pikkuinen valitsi mielummin pallon ja vieläpä kaksi kertaa. Tämä sattui enen kuin Ruut sairastui. Se todisti todella arvostavansa 100 kertaa enemmän lelua, kuin joutavan päiväistä ruokaa!!