Oltiin eilen molempien kanssa koira puistossa melkein pari tuntia. Aivan ihana ilta. Puistossa on nyt viime aikoina käynyt hurjan paljon 4-12kk vanhoja pentuja, mikä onkin meidän kannalta oikein mainio asia. Ruut leikkii jo ison osan ajasta toisten kanssa. Paimentamiset ovat jääneet minimiin. Tykkää enemminkin juosta toisten kanssa yhdessä nykyisin. Ruut tuntuu olevan koira, joka rakastaa sekä kiinni ottamista, että karkuun juoksemista. Painimisleikit ovat myös siitä varsin mukavia. On todella kiva huomata, että Ruut osaa leikkiä taitavasti monenlaisia leikkejä aina koiran mukaan. Välillä koitti tuoda keppiä ihmiselle, mutta kun siihen ei reagoi, niin menee leikkimään kiltisti.

Ruut käyttäytyy todella hyvin toisten koirien seurassa. Possuilusta ei ole vielä ollut tietoakaan. Lisäksi ei ole haastanut kertaakaan riitaa tai vastannut toisen komentamisiin. Päin vastoin on oikein alistuvainen ja jos jossain hankaluuksia, menee mielellään väliin rauhoittelemaan kuuma kalleja. Jännä sekoitus nöyryyttä ja rohkeutta koirien parissa.

Olenkin miettinyt tuota Ruutin sosiaalisuutta toisia koiria kohtaan, että onko se jossain määrin synnynnäistä ja jossain määri sosiaalistamisen tulos. Me kun ollaan aivan pikku pennusta asti käyty säännöllisesti koirapuistossa. Itse tykkään, että koira tulee juttuun kaikkien kanssa (koirat) ja toivonkin, että tuo ominaisuus säilyisi Ruutin aikuistuttuaankin. Jää nähtäväksi kuinka käy. Perusluonteeltaan pikku-likka on varsin nöyrä koira, joten voihan se säilyttää tuon ominaisuuden koko elämänsä ajan jos vain sitä vaalitaan.

Puistossa kävi myös 5 lasta. Puistossa lapset ei ole kovinkaan aiheuttaneet pöhinöitä pikkuisessa alku tilannetta lukuun ottamatta (jossa tulevat aitaukseen) Eilen ei sitten alkutilanteetkaan olleet hankalia. Ruut leikki tohkeissaan muiden pentujen kanssa. Kun huomasi lapsen, nuuhkaisi varovasti ja meni menojaan. Kaikki puistossa olevat lapset ohjeistin samalla tavalla. Eli pyysin lapsia olemaan millään tavalla huomioimatta pentua. Kaikki lapsoset olivat varsin yhteistyöhaluisia ja toimivat oikein loistavasti Ruutin kanssa. Ruuti meni jopa lähemmäs haistelemaan ja yhdelle varovasti heilutti häntäänsäkin. Toiselle vei kepin, että leikittäiskö. Suloinen pieni Ruut. Se kun saa tuumaus aikaa, niin relaa itsestään. Voi kun tuon olisin muistanut silloin, kun lapsi ongelma alkoi nostaa päätään. Ruut on kuitenkin aina ollut koira, joka voittaa pelkonsa, kun vain saa aikaa pohtia tilannetta. Lasten kohdalla en sitä ole toiselle suonnut, vaan olen painostanut sitä ottamaan kontaktin. Harmittaa, että olen tehnyt tuosta numeron, mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi.

En kuitenkaan aijo toista enää painostaa noihin tilanteisiin, enkä viedä sitä paikkoihin joissa se ei voi olla vapaana, kun on lapsia. Vapaana ollessa relaa paremmin ja jos lapset ovat sitä millään tavalla huomioimatta, niin rentoutuu todella hyvin. Eilinen oli siitä loistava esimerkki. Ihanaa, että toisella oikeasti on hermot ja toimintakyky hyvä. Jossain lukikin, että koira jolla on hyvä toiminta kyky pystyy voittamaan pelkonsa ja Ruut on juuri tuollainen koira. Siitä tulee vielä hyvä!

Muutamaa lasta pyysin lopuksi heittämään keppiä Ruutille (kun oli rentoutunut) ja lapsethan heitti innokkaasti ja Ruut haki yhtä innokkaasti. Lapset ovat sitten hupsuja. Aina saa olla samaa kuviota todestamassa, kun äiti yrittää saada lastaan lähtemään puistosta ja lapsi vänkää vastaan että "Vielä yksi kerta"  Ruut luonnollisesti juonessa mukana =D