Perjantaina otin pienet tokottelut lähikentällä. Kokeilin puunkierron yhteydessä sivulletuloa. Ensin pari satsia suoraan jalkojen väliin lelupalkkaan. Sitten sivulle... ja sehän tuli. Tosin tarvitsi pienen käsi avun, mutta kuitenkin aika nappi suoritus, kun olin varautunut siihen, että ei onnistu ekalla. Otettiin myös liikkeestä seisomisia. Ensin niin, että palkka mulla kädessä. Tämä aiheutti sen, että kun sanoin "stå" Ruut lähti peruuttamaan taaksepäin mun kulkiessa eteenpäin :o Toisessa satsissa päätin muuttaa kuviota niin, että lelu jää taakse odottamaan. Tämä toimikin loistavasti. Ruut pysähtyi välittömästi, mutta seuraamis osuus oli hiukka jätättämisen oloista, joten lelu jätettävä maahan Ruutin huomaamatta.

Lauantaina oli UKU'n reenit Pietolan hallilla. Molemmat koirat pääsivä hommiin.

Ruutin kanssa otettiin paikkamakuu. Aika 1,5 minuuttia. Lelu takana. Makasi todella rauhallisena. Pääkään ei pyörinyt. Olenkin aina huomauttanut jos katsoo leluun. Kun aika oli täys vapautin katsekontaktista suoraan lelulle. Nappi suoritus. Yhtään ei ollut sellainen olo, että olisi lentoon lähdössä.

Seuraavana vuorossa oli seuraaminen. Otettiin pätkä suoraa ja täyskäännös. Ruutin seuraaminen oli todella kaunista, tarkkaa ja intensiivistä. Samoin myös mun oli helppo kävellä suoraan. Nyt alkaa ohjaajallakin ne hartiat pysymään ylhäällä ja suorassa.

Luoksetulossa jätin Ruutin istumaan. Kävin väli palkkaamassa istumisesta. Tuli nopeasti ja suoraan luokse. Olisi mennyt jalkojen välistä ellen olisi ohjannut kädellä tulemaan sivulle. Itse perusasentoon siirtyminen oli pikkuisen hapuileva, mutta harjoittelun myötä varmasti paikkaantuu.

Luoksepäästävyys oli lopussa. Ruut ei liikkunut piiruakaan. Tosin joka kerta kääntää katseen pois, kun ihminen kumartuu sitä kohti käsi yläkautta tullen. Mutta sehän onkin SH-koira. Pyrin tekemään tuon mahdollisimman mukavaksi Ruutille ja tyttö tietääkin, että kun pakolliset kuviot on hoidettu kaivetaan lelu esiin ja biletetään kunnolla! Ruutista tuo paikallaan olo, kun ihminen lähestyy sitä on aika inhottava hetki. Se mielellään menisi moikkaamaan ja näyttäisi muutamia rauhoittavia signaaleja. Tämä ei kuitenkaan tuota ongelmia (ettei pääse toteuttamaan itseään). Ja AVO'sta alkaen tuohon ei tarvitse enää alistua pikkuisen ;0)

Hessun kanssa otettiin kaikki samat kuviot paitsi luoksepäästävyyttä. Paikkamakuussa piippasi       (yllätys =) ja nousi ylös.. joka todella oli YLLÄTYS! Tehtiin kuitenkin helpotettu ALO-luokan paikka makuu. No vanhoillahan oli niitä oikeuksia, vai miten se meni ;0) Seuruu oli todella hyvä, kun ottaa huomioon, ettei toinen kunnolla näe ja motoriikka ei ole enään sieltä parhaasta päästä. Ja voi miten Hessu nautti seuruusta. Se on aina ollut yksi sen lemppari liikkeistä. Luoksetulo a'la ALO. Ihan kelpo suoritus, jopa kisojakin ajatellen. Perus asennossa tosin olisi ollut hiukka huomauttamista, mutta menköön oikeuksien piikkiin. Pää'asia, että vanhuksella on hauskaa. Jatkossakin toinen pääsee kerran viikossa reenaamaan ihan oikeaan ryhmään. Kyllä Hessu on sitten tästä tyytyväinen.

Lopuksi otin Ruutin kanssa hiukka agilityä. Otettiin kahdella hypyllä ja putkella hiukka leikkauksia ja lähetyksiä, jotka ei ole meidän tämän hetken vahvimpia puolia, ellei putkesta ole kyse. Sitä pikkuinen tekee mielellään yksikseenkin. Joten loppuun otettiin kolmella esteellä ihan vain irtaantumisia. Alkoivat sujumaan todella hyvin. Pitäisi varmaan ruveta ottamaan eteenlähetyksiä kentilläkin. Ei siitä ainakaan haittaa olisi. A'ta otettiin myös. Kolmella ensimmäisellä kerralla meinasi loikata harjalta alas. Sain onneksi kopin joka kerta, mutta täytyy sanoa, että aika hurjan näköistä se oli. Sitten tajusi, että alas voi tulla myös toisella puolella olevaa luiskaa pitkin. Tästä innostui oikein kovin. Pysäytin joka kerta alastulolle two on/two off -menetelmällä. Tämä on se menetelmä jolla lähden noita kontakteja opettamaan. Vasta luvan saatuaan sai poistua alastulolta. Loppu toistot meni todella hienosti. Loikkimisista ei ollut enää tietokaan. Keppejä reenattiin käsiohjauksella jokunen satsi. Hiukka Ruut tuppaa kommentoimaan, kun ei jotakin juttua tajua. agilityssä ei kuitenkaan parane sitä siitä komentaa, kasvatetaan ensin intoa. Huomasin myös, että jos ymmärsi tehtävän annon, niin oli aivan hissukseen. Pääasia kuitenkin on, että radan reunalla käyttäytyminen tulee olla alusta asti moitteetonta. Tosi kiva maku jäi noista hyvin pienimuotoisista agi reeneistä. Siitä tulee vielä hyvä tuohon lajiin.

Sunnuntaina treffattiin Carita ja Faustus Saunakalliossa. Mukana oli myös tällä kerralla Hessu. Oli todella mukava turista taas koirista saman henkisen kanssa koirien leikkiessä keskenään. Hessukin juoksi, kuin paraskin nuori. Oli todella liikuttavaa katsoa papan menoa =) Käveltiinkin sitten oikein pitkä lenkki. Kilometrejä en tiedä, mutta ajallisesti lenkkiin meni n. 4 tuntia. Tosin välissä pysähdyttiin JKK'n kentälle ottamaan hiukka rengasta (PEKO este?), joka alkoi sujumaan oikein hyvin lopussa, sekä PEKO-puomia. Ruut ei ole mennyt aikaisemmin kertaakaan agi-puomia, mutta edellisen päivän onnistumisesta A'lla päätin kokeilla. Alastulo luiska tosin oli vieläkin jyrkempi, kun agi-A, mutta Ruut meni sen heti ekalla, eikä edes yrittänyt syöksyä sieltä ennen aikojaan alas. Tosin Carita oli toisella puolella varmistamassa, että sujuu ja sujuihan se! Kovin montaa toistoa en viitsinyt ottaa, kun oli niin jyrkkä. Muutenkin aijon noi kontaktit (ja muut kiipeily esteet) jättää tauolle vuoden ikään asti. Nyt kuitenkin niihin on saatu into ja siihen on hyvä lopettaa. Otettiin myös tokohyppy ja luoksepäästävyys. Molemmat sujuivat oikein mallikkaasti. Ei siis huomauttamista. Kiitos Carita seurasta. Oli todella mukava vain vaellella Saunakallion "suurissa" metsissä. Otetaan joku kertaa uudestaan!