Tuo aina aika ajoin pohditutta mua. Murehtija, kun luonteeltani olen. Olen lueskellut rahoittavista signaaleista ja huomasin, että koirilla on 4 portainen kommunikointi tapa uhkaavissa/pelottavissa tilanteissa.

1. Koira esittää rauhoittavia signaaleja
2. Koira voimistaa rauhoittavia signaaleja
3. Etäisyyttä lisäävänt signaalit (tuijotus, haukkuminen, murina)
4. Pako/hyökkäys

Mietin Ruutia ja huomasin, että se on käynyt aika ajoin nelosen rajamailla =0( Tuntuu kurjalata toisen puolesta. Enää en kuitenkaan ole halunnut sitä altistaa noihin tilanteisiin. Elämässä kuitenkin kohtaa lapsia ja olenkin pyrkinyt kääntämään pennun huomion niistä pois esittämällä, etten ole itsekkään kovin kiinostunut niistä tilanteista sanomalla lakonisella äänellä "Anna olla, ei haittaa" Tämä on hyvä sanoa siksikin ääneen, että ihmisen aivot ovat rakentuneet niin, että mitä se kuulee ääneen sanottavan, sitä se alkaa uskoa (aivojen kannalta on sama onko sanoja joku muu vai itse) Eli voisi jatkossa toimia munkin ressin poistajana noissa tilanteissa =D

Mietin myös sitä miksi joku toinen lapsi saa tulla hyvinkin lähelle ulkona ja toiselle pöhpötellään jo kauempaa. Ja miksi toiselle pöhpötellään hiljaa ja toiselle kovempaa vaikka olisivat saman matkan päässä. Toki lapset käyttäytyvät eri tavalla ja toiset ovat rauhallisempia kuin toiset, mutta välillä on ihmis silmään vaikea havaita eroja joita pentu tekee lasten välillä. Luulen, että hajut ym. seikat joita me ei nähdä vaikuttavat pennun käytökseen.

Tölkki on aina saanut Ruutin hiljaiseksi, mutta se laukaisee 4 vaiheen päälle, (pako). Tuo ei mielestäni ole hyvä, koska haluisin pennun olevan rento vaikka lapsia on lähellä. Sitten olen kokeillut puhdasta positiivista vahvistamista naksulla. Tuo onkin toiminut yllättävän hyvin vaikka ruoka ei kovin Ruutia kiinostakkaan. Olen naksutellut, kun pentu on hiljaa. Ja olen tehnyt myös niin, että naksutan katse kontaktista (en puhu koiralle mitään) Ruut on sitä tarjonnutkin muutamissa tilanteissa, kun olen jonkin aikaa naksutellut. Olen kuitenkin huomannut, että mitään aukotonta välinettä/tapaa ei ole jolla Ruutin käytös loppuisi kuin veitsellä leikaten. Luulenkin, että aika tekee oman tehtävänsä, kunhan vain itse en onnistu pahentamaan jo olemassa olevaa tilannetta.

Sitten olen pohtinut "Ei" sanan merkitystä. Kuinka paljon sitä voi/kannattaa käyttää noissa tilanteissa. Toiset ovat sitä mieltä, että ehdottomasti pitää kieltää pentua hakkumasta lapsille ja toiset ovat sitä mieltä, että se voi lisätä toisen agressiota (Tuire Kaimio, Anne Juppi jne.) Itsekkin olen huomannut, että niin on käynyt, mutta sitten taas toisinaan se toimii, kunhan pentu ei ole mennyt asteelle 4. Se ehkä toimii kun Ruut on kakkosen ja kolmosen rajamailla ja pitää pientä pöhinää. Kaikkein parhaiten on kuitenkin toiminut naksu ja se, että palkkaa oikeasta käytöksestä ja jättää palkkaamatta huonosta. Ainoa asia mikä tuossa mietityttää on se ettei siitä tulisi sitten sellainen peli jossa pentu sanoo "pöh" on hiljaa ja minä naksautan ja taas sama. Näin on nyt muutaman kerran käynyt. Pohdinkin, että olenko ajoittanut naksutus tiheyden liian väljäksi. Pitäisikö naksuttaa tiheämmin ja sitten väljentää. Junassa kun viime viikolla matkustimme ja takana oli kaksi lasta joille pöhisi tein niin, että naksutin tiuhaa hiljasuudesta ja varoin naksauttamasta pöhähdyksestä. Lopulta sain pidentää väliä ja vaikeuttaa tehtävää niin, että Ruutin pitää hiljasuuden lisäksi katsoa silmiin. Tuntui kyllä toimivan ja pentu tarjosikin itse ajoittain kontaktia. Kontaktihan on se juttu, silloin on koira hallinnassa/linjat auki =D

Olipa hyvin teoreettista pohdintaa, mutta jonkin verran kyllä selkeytti omia ajtuksia asian tiimoilta taas. Harjoitukset siis jatkukoon... ai niin, jos sulla heräsi jotain ajatuksia kirjoituksen tiimoilta esim "Ei" sanan käytöstä tms. niin laita ihmeessä kommenttia. Ne ehkä voivat selkeyttää omaa ajattelua lisää =)

  Kuva: Carita Peura