Oltiin lauantaina mätsärissä Ruutin kanssa. Paikalla olikin oikein paljon porukkaa. Joillekkin pikku lapsille piti hiukka pöhpötellä, mutta isommat oli niin, kuin niitä ei olisi olemassakaan. Jos lapsoset oli rauhassa, niin Ruut antoi niiden olla, mutta jos juoksivat ja kiljuivat, niin sai se toisessa tunne reaktion aikaiseksi. Mitään pahempia kohtauksia ei tullu, joten kaiketi ollaan hiukka menty eteenpäin. Minusta tuo lapsi asia on pahentunut nyt tuon mörköily vaiheen tullessa kuvioihin. Lisäksi Ruutilla on tullut tapa nostaa häntä ja karvat pystyyn kun haukkuu lapsille. Tuosta en kyllä pidä. Vaikka tölkin olenkin jättänyt niin aijon kuitenkin ottaa jatkossa asenteen, että komennan pentua tuossa tilanteessa. Ensin tietenkin yritän kääntään sen huomion, mutta jos rupee uhoamaan, niin aijon kyllä torua moisesta.

Lisäksi pitää (Ruutin) olla varsin epäilevällä kannalla kaikkea tuttuakin kohtaan. Ruut on myös päättänyt ruveta kummeksumaan rappukäytävän ääniä, niin, että viime yönä ei sitten meidän taloudessa juuri nukuttu. Ipana hyppi lattian ja sängyn väliä ja möhki samalla. Jos ei loikkinut, niin sitten makoili ja kuunteli hurjan tarkkaa kaikkia talon ääniä. Kyllä oli hermoromahdus lähellä. Jotenkin tuli hetkeksi sellainen olo, että eikö nää koskaan lopu.

No yritän tuudittautua siihen, että nää menee ohi ja ovat sitä mörköilyä vaikka aika aikasin tämä mielestäni alkoikin. Mutta Ruuthan on aina ollut varsin varhais kypsä pentu... Ai niin se mätsäri! Se ei mennyt kummemmin. Ei siis sijoituttu missään vaiheessa. Ruut ison osan ajasta seurasi. Ei kerta kaikkiaan ymmärtänyt, että pitää liikkua vapaasti. Tosin seuraaminen oli oikein hyvää =D