Eilen reenailtiin hiekkakentällä paremmissa sää olosuhteissa.

Sivulle tulo+kontakti: Tuli kauniisti oikealle kohdalle. Piti kontaktin myös vapauttamiseen saakka. Näitä muutamia toistoja.

Seuraaminen: Namilla ja naksulla otettiin näitä. Aloitus perusasennosta. Alusta asti erittäin tiivis... en oikein ymmärrä mitä siinä tapahtui. Mun oli aika vaikee kävellä ja kun kuikuilin koiraa, niin ihan oikealla paikalla se oli. Liekkö sitten nojaillut voimakkaasti. Ensimmäinen perusasento lipsu hiukka pitkäksi, mutta loput olivat taas oikein hyviä. Ruut ei oikeastaan koskaan ole noin tiiviisti seurannut namilla. luulen sen johtuvan siitä, että tietää nami seuruun jälkeen tulevan lelulla samat kuviot. Lelulla meni oikeastaa taas samanlailla kuin namillakin. Ohjaaja taas veti seuraamis pätkän liian pitkäksi. Hyi, hyi! Kontakti kuitenkin säilyi loppuun saakka, Hyvä Ruut-pieni!

Sitten yritin vapaana kulkemista namilla, niin että hakeutuisi itse oikealle kohdalle ja siitä naksu. Ei oikein toimi. Lelulla tuo toimii kyllä. Namilla taas itse seuruuttaminen sujuu oikein hyvin nykyisin. Mutta se johtunee varmaankin siitä, että tuntee tuon käskyn, eikä liioin siitä että haluisi jotenkin erityisesti ruokaa. Hyväksyy kuitenkin sen tehdystä työstä palkaksi, mutta ei koe sitä kiinostavaksi hakeakseen sitä oma-aloitteisesti.

Kauko I-S-I; ajatus tässä, että malttaa olla asennoissa pidempääkin. Ja malttoihan se aika kivasti. Kaukoissa ollaan siirrytty namiin, koska lelu aiheuttaa liikkeiden suorituksessa hienoista nopeutta ja peruuttamista.

Maahanmenot: Näitä lelulla muutama. olivat tällä kertaa oikein nopeita, ilman jumeja.

Loppuun vielä (tiedän ei olisi pitänyt =0) otin namilla seuruuta. Pari poikaa pelasi palloa lähellämme. Ruut hieman tuumaili tilannetta, eikä näin ollen nami ollut kovin kiinostava. Sillä raukalla on ristiriitaiset tunteet ko. tilanteissa. pallo kovin kiinostaisi, mutta pojat arveluttaa. Oli kuitenkin rento mielestäni muuten. Päätin kaivaa lelun esiin ja koitin sillä seuruuta. Ja johan muuttui ääni kellossa. Ruut unohti kaiken muun mielestään ja keskittyi seuraamiseen, joka kyllä tällä kertaa oli aika kamalaa, mutta erittäin hyvällä kontaktilla varustettu ja sehän sitten tuossa tilanteessa olikin pää-asia. Ihan loppuun pistin Ruutin kiertämään jalkapallo maalin ympäri. Toinen pojista istuskeli maaliin nojaten maassa. Ensimmäisellä kierroksella piti hiukka hiljentää ja kaartaa vähän kauempaa (ei pöhinää), mutta loput kierrot menivätkin todella reippaasti, eikä Ruut tuntunut huomaavan enää poikaa ollenkaan. Kyllä sitten lelulla on kumma vaikutus pikkuiseen =D Onneksi Ruut on varustettu todella hyvällä saalisvietillä ja taistelutahdolla. Siitä tulee vielä hyvä!