Eilen sitten sain tarpeekseni siitä, että jälki touhumme ei suju. Namiruutua ollaan treenailtu silloin tällöin ja Ruut kyllä tykkää siinä jonkin verran hengailla, mutta mistään työskentelystä ei voi puhua. Yhden kerran unohdin pallon kauemmas ja kun Ruut sai siitä hajun, niin sinne jäi makkara ruutu ja palloa piti lähteä hakemaan, se kun on niin paljon kivempi, kuin mikää ruoka.

Eilen sitten tein pellolle ihan perinteisen makkara jäljen jolla oli pituutta 7m. Laitoin jokaiseen jälkeen 3 namia. Askelsin jäljen aivan tiiviiksi (ei välejä) Ruut oli puussa sillä aikaa. Nyt täytyy tässä kohtaa sanoa, että olen todellakin erittäin räikeen värinen (suorastaa neon sävytteinen ;0) keltanokka! Eli en ymmärrä jälki puuhista tuon taivaallista. Hain Ruutin puusta ja tökkäsin sen jäljen alkuun. Ensimmäinen metri meni pennulla sahaillessa sinne tänne ja sitten sorruin (kaikkien jälki gurujen kauhuksi) näyttämään pennulle missä jälki kulkee. Vedin kättä jälkeä pitkin ja Ruut äkkäsikin heti mistä on kyse. Lähti tasaisen varmasti etenemään jälkeä pitkin. En edes meinannut uskaltaa hengittää, niin jännää se oli. Pelkäsin vain, että häiritsen koiraa jollain lailla ja se lopettaa jäljestämisen. Alun jälkeen Ruut kulki loppu matkan aivan jäljen päällä ja söi makkaroita tasaisen tappavaan tahtiin =0) Lopussa sitten odottikin vähän isompi keko nameja.

Sitten Ruut takaisin puuhun ja uutta jälkeä tallaamaan. Tässä oli ajatuksena antaa vanhuksen jäljestää. Tallasin sille 10m pitkän jäljen jossa oli vain yksi nami per askel. Muuten jälki oli samanlainen kuin Ruutilla. Kun lähdin hakemaan koiraa, en sitten millään malttanut ottaa vanhusta vaan sorruin ottamaan Ruutin, kun olin siitä ensimmäisestä niin innostunut. Sama juttu; Ruuti jäljen alkuun ja kädellä alku näyttö jälkeä pitkin (ehkä sellainen 50cm) sitten tyttö lähti menemään jälkeä pitkin tasaiseen tahtiin samalla tavalla kuin edelliselläkin kerralla. Vain muutama nami jäi "nousematta" sillä sen verran tarkkaa ja rauhallista nenätyöskentely oli. Haussua toiset laskevat montako keppiä nousee jäljeltä ja me lasketaan montako namia löytyy ;0) Ruut siis jäljesti sen 10m loppuun koko ajan pysyen aivan jäljen päällä. Voi miten onnellinen olinkaan. Sehän jäljesti oikeasti!! Nyt sitten varmaan alan tekemään tuollaisia 10m pituisia jälkiä jossa yksi nami per jälki.

Lopuksi kun makkaroita jäi jäljelle ajattelin, että pitäähän vanhuksenkin päästä kokeilemaan. Tallasin sille samanlaisen jäljen kuin Ruutille. Hessu puusta ja töihin. Tai niin hän sitä voisi luulla. Hessu oli kyllä tohkeissaan, mutta ei sitä kyllä valitettavasti voinut sanoa minkään valtakunnan työskentelyksi. Hessu sahasi jälkeä edes takaisn ja poikittain vasemmalta oikealle, eli pyöri kuin pieru nahkahousuissa ;0) Ei siinä auttanut sekään, että yritin vetää kättä jälkeä pitkin tai toppuutella hihnasta. Mentiin sitten sillä tyylillä loppuun asti ja puolet nameista jäi syömättä. Mua vaan nauratti. Hessu oli niin höntin näköinen. Vauhti oli hirmuinen, mutta sillä raukalla ei ollut hajuakaan mistä siinä oli kyse. Touhotti vain partis maiseen tyyliin sinne tänne. Hessu kun on aina ollut sitä mieltä, että sitä mitä se ei tajua voidaan korvata vauhdilla ja yritä siinä sitten toiselle jotain opettaa.

Kun kerta olimme jo valmiiksi pellolla ajattelin siitä jatkaa lenkkiä koirien kanssa. Päästin Ruutin puusta ja se juoksi suoraan Hessun jäljelle. Yritin huudella sen pois, kun arvelin, että se ei ole hyväksi, että tyttö oppii  nameja löytyvän ympäri maita ja mantuja. Sainkin Ruutin pois sieltä, mutta ennen sitä Ruut ehti jäljestää pari metriä aivan jäljen päällä syöden Hessulta jääneitä nameja. Tyyli oli sama kuin edellisillä kerroilla, vakaa ja rauhallinen. Mietinkin jälkeen päin, että olisiko sittenkin pitänyt vain antaa toisen tyhjentää Hessun jäljiltä jälki. Jatkossa olen kuitenkin huolellisempi, enkä anna noin käydä.

Kävimme vielä moikkaamassa heppoja samalla reissulla. Hessu oli oikein ovallinen malli koira tuohon tarkoitukseen. Sitä kun ei hapat kiinosta. Ruutia jännitti jonkin verran, mutta ei mielestäni niin paljon kuin edellisellä kerralla. Liikkeessä olevat hevoset saivat sen enemmän jännittämään. Varsinkin kun joku ratsasti =0)

Illalla sitten vielä leikittiin sisällä nauhalta kuuluvan koiran hakunnan säestyksellä. Volume oli 20'ssä. Tyttö käänteli toisinaan korvia, mutta siinä olikin kaikki millä tavalla se reagoi ääneen. Leikki todella hyvin ja intensiivisesti. Sitten lelut pois ja rauhoittumaan. Tämän Ruut on oppinut todella hyvin. Se asettuu heti aloilleen, kun lelut häviää. Se joko makoilee ja seuraa mun touhuja tai sitten syö luuta. Olenkin tuohon oikein tyytyväinen, sitä monen tunnin riekkumista, kun ei meinaa jaksaa katsoa/kuunnella. Voi olla, että meillä siirrytäänkin aika nopeasti siihen, että lelut on vain jonkin hetken päivästä esillä kun tuo sujuu nyt jo noin hyvin. Tuntuu, että se osaa muutenkin hurjan hyvin relata, jos ei tapahdu mitään erityistä. Esim. Hessu alkaa heti piippaamaan, kun ollaan jouten (ei sisällä onneksi) Ruut taas panee maaten kun mitään ei tapahdu. Tai sitten se korkeintaa istuu ja katselee. Se on niin kiltti ja helppo pentu =0)