Elikkä torstaina oltiin toiseen otteeseen sytyttelemässä pentua. Tosin en tiedä tarvitseeko tuo enää sytytellä. Tuntuu roihuavan todella touhulle =) Liinassa ollessaan kiskoi todella kovaa lampaiden luokse. Seuraavalla kerralla pitää varmaankin ottaa näppylä hanskat mukaan. Laidun oli kyllä todella suuri ja lampaat varsin liukkaita liikkeissään, mutta niin oli pentukin. Riitta pyysi päästämään ipanan vapaaksi heti alussa ja sitten mentiikin ja lujaa. Puolitoista kierrosta juoksi lampaiden ympäri (oikea oppisesti?!) ja kun touhu meni varsin villiksi lampaat hajaantuivat sinne tänne. Ruut nappasi (taas) yhden lammas paran kiikariinsa ja lennätti eläin rukkaa pitkin niittyä. Yritin saada toista rauhoittumaan, mutta kuuroille korville kaikuivat käskyt. Vasta hiukka suututtuani sain pennun pysähtymään.

Koska lampaat olivat vilkkaita ja laidun niin suuri päädyttiin touhua jatkamaan liinassa. Siinäkin lampaat tuppasivat lentelemään pitkin kenttää, mutta nyt pentu oli onneksi hallussa ja sainkin siihen ihan hyvän kontaktin. Se jopa malttoi kuunnella mun rauhoittelua. Lisäksi kokeilin myös "kierrä" käskyä kun meinasi mennä suoraan kohti ja piti kaartaa kauniisti. Ja sehän lähti kaartamaan aika kivasti. Lisäksi pidin siitä, että aika usen kun lampaat lähtivät kaemmas ja jarruttelin koiraa liinasta painui Ruut maihin. Oli aika makeen näköistä katsoa niin pientä pentua tekemässä joitakin asioita, niin kuin isot paimenet konsanaan! Ruut todella rakastaa paimentamista. Se on sillä niin verissä. Hienoa on myös huomata, että vaikka kaikille uusille asioille möhkitään, niin lampaiden kanssa se on ollut heti sinut. Meno on ollut liiankin vauhdikasta, mutta on myös ollut hienoa huomata, miten hyvin pentu on kuulolla. Ei se nyt mitenkään hanskassa täysin ole, mutta kuulolla ajoittain kyllä. Se siinä varmaankin on niin mahtavaa, kun näkee miten toinen palaa asialle ja silti on nöyrä.