Eilen oltiin Ruutin kanssa Nuuksiossa. Retkelle lähdettiin työpaikkani kanssa. Mukana oli  kolmisenkymmentä oppilasta invaliidiliiton koulutuskekskuksesta. Lähdimme matkaan linja-autolla. Tyttö nukkuin meno matkan.. eli rennosti otettiin =0)

Paikanpäällä sai sitten tutustua moniin uusiin ihmisiin, jotka liikkuivat kuka milläkin tavalla (kävelykeppi, pyörätuoli ja muutamia sähkäreitä). Pääsi Ruut jopa yhden sähkärinkin kyytiin. Oli oikein reipas iloinen oma itsensä, ja söi jokisen kädestä enemmän kuin olisi suotavaa, mutta annoin tytön syödä.. tulipahan todella mukavia kokemuksia erilaisista ihmisistä. Pussaamaankin rupesi muutamia oppilaita. Sää oli todella upea ja reissusta jäi kaikin puolin hurjan hyvä mieli. Taisipa moni ihastuakkin Ruutiin =0) Reissussa oli myös eräs kavalieri narttu mukana. Se suhtautui Ruutiin vanhemmille koirille tyypillisellä tavalla: EVVK! Ruuti taas piti koirasta ja ahdistelikin sitä hieman ;0) Tosin positiivisessa mielessä.

Pikkuinen oli aika rätti päivästä ja ottikin -tosin häkkiin piti laittaa, kun ei meinannut kierrokset laskea- siellä useamman tunnin unet. Illalla sitten piipahdettiin molempien elämän ensimmäisissä T-treeneissä. Tarkoituksena lähinnä oli mennä moikkamaan Riittaa ja haistelemaan kentän tuulia tulevaisuutta varten. Täytyy myöntää, että mua jännittä aivan valtavsti =0)

Ruuti oli todella reipas ja meni heti moikkaamaan penkillä istuvat. Häntä vispasi niin mahottomasti ja syliikin piti päästä pussaamaan. Se oli niin suloinen, mun pikku Ruuti. Oli myös kiva nähdä Katia ja Marjattaa pitkästä aikaa. Ruut oli hassu, heti kun se tunnisti Riitan, riemulla ei ollut rajaa! Se oli aivan Riitan perään.

Siinä sitten istuskelin, jonkin aikaa, kun Riitta totesi, että sitten olisi mun vuoro. Iiiik! Hassua, mutta siinä kohtaan ei ollut rajaa.... nimittäin mun jännityksellä. Hupsua, tiedetään, mutta en sille voi minkään. jotenkin sitä vain ajattelee, että siinä edessä on joukko hyvin kokeneita kilpailijoita maajoukkueita myöten ja sitten olen minä... tunsin itseni kyllä varsin amatööriksi siinä seurassa ;0) Mutta tuohon totuttava treenavat niin lähellä kotiani, että haluan ehdottomasti olla mukana ja oppia uusia asioita.

Aluksi otettiin luoksetuloa. Täytyy myöntää, että se oli eka kerta. En ole perään ajoina ottanut kertaakaan. Pitäisi kyllä, tiedetään, mutta... kun ei ole ottanut, niin ei ole ottanut =0) Ekalla kerralla Ruut lähti hyvin tulemaan. Sitten sainkin noottia kumarasta asennostani ja toisella kerralla olin suorassa kutsuessani, niin mitä tekee Ruut? Käy istumaan ja katselee mua. Ei auttanut, kuin ottaa pari askelta taakse päin ja uusi kutsu. Sitten tyttö tuli, mutta itse olin auttamattomasti myöhässä lelun kanssa =0( En osaa vielä oikein palkata leluilla, kun vanhempaa koiraa koulutin vain oikeastaan namilla, joten tuo on uusi asia minulle.

Sitten otin muutaman sivulle tulon. Tuli aika kivasti ja Riittakin oli tyytyväinen. Seuraavaksi muutamat imut, josta sitten saatiinkin jo kehut, että kulkee tiiviisti jalassa ja että voisin jo tehdä humattavasti pidempää matkaa, kuin pari kolme metriä ja että voisin jo alkaa kaartamaan hiukka vasemmalle.

Leikkimisestä samoin saatiin kehut. Sanoi, että leikki todella hyvin ja, että jatketaan samalla tavalla. Esittelin kaksi eri muunnosta leikistä, johon Riitta totesi, että molemmat ovat hyvia ja voin vuorotella niillä. Toinen on puhdas saalis leikki ja toinen on saalis+taistelu.

Jännityksetä huolimatta olin aika tyytyväinen treeniin. Ruut tosin olisi ollut menossa joka "liikkeen" välissä moikkaa Riittaa. Sain sen kuitenkin todella kivasti joka kerta luokse ja keskittyi myös hyvin kulloiseenkin tehtävään Riitan läsnä olosta huolimatta. 

Hessun kanssa elämä on lähtenyt muotoutumaan. Sillä ajeltiin muutama päivä sitten turkki kokonaan pois. Eli poika on nyt sitten millin sängen kesä turkissa ;0) Otan nyt viikonloppuna kuvia siitä, niin näette millainen parta on ilman partaa.. hih!