Ollaan jäljestetty aina silloin tällöin kuluneella viikolla. Alut ovat aina hankalia. Alkaa pyörimään, mutta ensimmäsen metrin jälkeen suoristuu ja kulkee aivan jäljen päällä loppuun asti. Nameja on edelleen se 2 per./askel ja askeleiden väli aivan peräkkäin askellettu. Voisi varmaan ruveta kokeilemaan niin, että alkuun 1-2 metriä on se 2 namia askelta kohti ja muuten on sitten nami per askel. N. 10 m ollaan edelleen otettu. En oikein ole varma voisiko sitä vielä pidentää, kun niin alussa ollaan vielä ja kun Ruut ei niistä nameista niin kamalan paljon pidä. Syö kyllä ne jäljeltä ihan hyvin, mutta ettei sitten se into vaan lopahtaisi tytöllä oman intoni tähden =0)

Muutamia viestejä sitten kehuin, kuinka meillä osataan jo rauhoittua, kun lelut häviää... se onkin kuuri luontoista.. nimittäin tuo rauhoittuminen. Ajoittain kyllä osataankin, mutta Ruut vaatii sen, että on saanut touhuta kunnolla joitakin tunteja, ennen kuin sitä voidaan tehdä. Häkkiin se osaa kyllä rauhoittua aika kivasti vaikka vauhtia olisikin. Joten sisarukset huom; töitä täälläkin päässä tehdään edelleen asian tiimoilta ;0)

Noutoja ollaan otettu oikeastaan kaikella muulla paitsi kapuloilla. En ole niitä halunnut sotkea mukaan vielä. Tosin nyt pienemmissä tiloissa noi noudot sujuu hyvin. Pallon kanssa tosin on tehtävä niin, että siinä pallo vaihdetaan namiin (toimii hyvin) kun alkaa niin paljon kyttää toista palloa pitäen toista suussa ja jos ei lennä (tuijotuksesta muuten ei lennä) lähtee oman pallonsa kanssa menemään sen oloisena, että nythän meillä molemmilla on omat pallot, joten kaikki hyvin. Narulelut heitettäessä palautuu aikakivasti jo ulkonakin. Sisällä taas narupallot.

Sivulletuloja ollaan otettu silloin tällöin, kuin myös katse kontaktia. Tarvii paljon apuja oikeastaan joka asiassa ja varsinaisesti mitään ei ole vielä käskyn alle viety. Mitään kummempia edistymisiä ei ole tullut tokon taholla, lähinnä kait omistajan väsymyksen aiheuttamasta harjoittelun vähyydestä johtuen. Leikki sen sijaan on parantunut ihan jonkin verran. Sitä kun ollaan tehty aika paljon. Samoin sosiaalistumisia. Niin ja jälkeä aina silloin tällöin. Tosin huomaan, että kun olen aika rätti (vaikee kevät takana) harjoituksistani puuttuu suunitelmallisuus. Päässä on paljonkin ajatuksia, mutta kun ei meinaa saada niitä käytännön tasolle saatettua. Olen aina ollut suunitelmallinen treenaaja, mutta nyt olen aika hukassa, kun en meinaa saada otetta itsestäni, mutta näillä eväillä mennään muuta ei voi.

Hessu on voinut oikein hyvin. Sitä kun ei meinaa monikaan uskoa 11-vuotiaaksi, niin pentumainen se vieläkin on =0) Pientä kremppaa papalla tosin on, mutta ne lienee kuuluu vanhuuteen, niin ja siihen, että se sattuu olemaan kroonikko... mutta tärkeintä on se, että poika on oikein elämän iloinen ja haluaa aina osallistua koulutuksiin ja lekkii heti kun vain sitä sille ehdottaa. Tosin harmiksemme Hessun ahdistus kohtaukset eivät ole menneet ohi. Mutta ovat kyllä lieventyneet pennun alkaessa riehumaan sisällä. Ulkonahan Ruut saa riehua ihan miten haluaa, eikä se Hessua häiritse päin vastoin innostuu toisinaan jopa ilottelemaan pennun mukana =0)

Onneksi töitä ei ole kuin 2,5 viikkoa jäljellä ja sitten alkaa reilu 2 kk loma. Kyllä sitä on odotettu!! Saa levätä kunnolla ja keskittyä koiriin ja kesään =0) Niin ja onneksi pian on sunnuntai. Silloin meillä on A- ja L-pentujen tapaaminen. Voi miten sitä odotankin!!